onko nimi hauska yksityiskohta vai teoksen tärkeä Avain?| Kåira
Home » Taiteilija työhuoneella » Nimisirkus ja arvontaa- onko nimi hauska yksityiskohta vai teoksen tärkeä Avain?

Nimisirkus ja arvontaa- onko nimi hauska yksityiskohta vai teoksen tärkeä Avain?

posted in: Taiteilija työhuoneella

Onko nimi hauska yksityiskohta vai teoksen tärkeä Avain?

Kåira: Minulta on kysytty, että onko nimi hauska yksityiskohta vai teoksen tärkeä Avain?

Aloin miettiä asiaa. Kun vasta suunnittelen uutta maalausta, annan sille yleensä heti jonkun nimen, joka kuvaa teoksen sisältöä tai ideaa. Nimen keksiminen on osa teoksen luomista. Tämä aluksi mietitty nimi pysyy usein samana teoksen valmistumiseen asti, toisinaan sen vaihtuu ja tarkentuu kun teoksen sisältö asettuu kankaalle.

Ehkä on turha kysyä – onko teos nimettävä ennen maalaamista vai teoksen maalaamisen jälkeen? Jotkut taiteilijat arpoo nimet vasta kun teokset on valmiina, kaikki yhteen menoon.

"Löysin valmiita nimiä!"

 

Kåira: Nimesin kerran teokseni etukäteen koska löysin valmiita nimiä. Tiedätkö, kerran innostuin tv-ohjelmien nimistä ja mietin millainen teos olisi, jos sen nimenä on ”Remppa vai muutto?” tai ”Sohvanvaltaajat”?

 

Remppa vai muutto
Sohvanvaltaajat

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nekka-Heluna:  Hah, hah! En huomaa eroa siinä onko taulu nimetty etu – vai jälkikäteen. Sen olen huomannut, että Naivistien näyttelyissä teosten nimet luetaan tarkkaan. Ihmiset kumartuvat lähemmäksi lukemaan pieniä teoslappuja, korjaavat silmälaseja kohdilleen ja lukevat tarkkaan. Mikäs tuon taulun nimi on?

"Naivistit käyttävät omintakeista nimeämistä. ”

 

Kåira: Naivistien näyttelyissä ei tosiaankaan törmää nimilappuihin, joissa lukee ”Nimetön” tai että lappu sisältäisi vain numeroita. Teokset täytyy jollakin tavalla yksilöidä ja naivistit käyttävät omintakeistsa nimeämistä tähän yksilöintiin mutta nimeäminen myös se antaa mahdollisuuden tarjoilla katsojalle näkökulmaa. Nimet antavat katsojalle erään näkökulman, josta teosta voi tarkastella. Nimeämisellä taiteilija voi leikkisästi vinksauttaa koko asetelman uudelle tasolle.

Naivistien näyttelyssä voi kuulla iloista höröttelyä teosten edessä ja sen saa aikaan juuri nimien lukeminen ja teoksen katsominen sen jälkeen uudestaan.

 

Huumoria vai toteamista?

 

Nekka-Heluna: Nimeämisellä taiteilija voi vinksauttaa koko asetelman uudelle tasolle ja se voi kutkutella huumorihermoja koko pääsymaksun edestä. Tosin havaitsen, että näyttelyissä on teosnimiä ilman vitsiä. Uskallatko olla vitsikäs? Vai meneekö toteamisen puolelle?

 

Kåira: Kyllä olen pitänyt itseäni huumoriosaston taiteilijana tähän asti, tosin nimeämisessä olen pysytellyt melko hillityllä linjalla. Naivisteissa löytyy kyllä muitakin sävyjä teosten nimeämiseen ja nimen pitää olla teosta tukeva, auttava ja selkiyttävä. Vitsit on sittenkin toissijaisia teokseen nähden.

 

Nekka-Heluna: Muistan sen taulun jonka nimi oli Rivitanssia navetalle päin. Sehän ei koskaan kerinnyt näyttelyynkään kun se ostettiin sulta. Saisko toivoa siitä uusintaa ayshire-tyttöjen kanssa?

 

Tytöt rivitanssia navetalle päin

 

 

Kåira: Katsotaan, voisihan siitä aiheesta vielä innostua. Toisinaan maalaan samasta aiheesta esimerkiksi peilikuvan ja nimeän kyllä eri nimellä silloin.

 

”Teoksen nimi antaa ajattelemista” 

 

Teoksen nimi antaa ajattelemista, ja on osa teoksen identiteettiä, jolla se erottuu kaikista muista teoksista ja nimen perusteella tiedetään mistä teoksesta on puhe. ” Haluan tuon ”Maitoturpa” teoksen!”

Näyttelyissä teoksista laitetaan esille seinälle tai teosluetteloon teosta yksilöivät tiedot, eräänlainen teoksen tuoteseloste. Siihen kuuluvat kaikki tekniset tiedot: koko, materiaali, tekniikka, teoksen nimi, valmistumisvuosi ja tekijä.

 

 

Mitä nimi voi avata teoksesta katsojalle?

 

Nekka-Heluna: Eli kun tavaat teoksen nimeä ja se onkin jotakin muuta mitä odotit?

 

Kåira: Jos vähän muistellaan, Martti Huuhaa Innanen oli armoitettu teosten nimeäjä ja laulujen tekijä, riimittelyä sopi käyttää myös teosten nimeämiseen, kuten ”Nilsiän ihmissudet lyövät venttiä korvessa” tai ”Hakaniemen hallin markan pummaaja”... nämä on legendoja joista Innanen muistetaan.

 

 

Umpitollo seuraa tapahtumia Kälviän maitojuna-seisakkeella

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nekka-Heluna: Muistan  kyllä. Kun Martti Innaselta lähti tiedustelemaan taulun syntyperää, tai sitä, että miksi taululla on tuollainen nimi, kuten ”Tyrnävän Viljon hirmuinen rumpusoolo”, sai kysyjä useimmiten nasevan vastauksen.

 

”Sanotaan näin, että jos pitää kysyä, unohda koko juttu. Taulu kertoo kaiken.” (https://yle.fi/uutiset/3-6180471).

 

  " Nimen pitää sisältyä teokseen aiheeseen jollakin tavalla, niin selkeästi, että ei tarvi kysyä perään."

 

Näinhän se on, että nimen pitää sisältyä teokseen aiheeseen jollakin tavalla, niin selkeästi, että ei tarvi kysyä perään. Teoksen nimeäminen kertoo siitä, miten taiteilija on aihettaan käsitellyt.Silti, taulun katsomisen kokemus on jokaisella katsojalla hieman erilainen. Katsoja täydentää kuvaa omilla mielikuvillaan ja jutuillaan. Silloin teoksesta tulee tuttu ja sen kanssa löytyy sama aallonpituus. Ja ne omat hauskat tunnelmat palaa mieleen kun sen tietyn teoksen näkee uudelleen (esim. keräilijän näkee sen oman olohuoneensa seinällä näyttelyn loputtua).

 

 

Onko nimen keksiminen helppoa vai pitääkö arpoa?

 

Nekka-Heluna: Mutta onko se nimen keksiminen aina helppoa?

 

Kåira: Pikahaastattelussa naivistikollega Esa Leppänen totesi, ”että joskus ei vaan nimet kulje ja tulee tällaisia: Musta kissa katolla... Hyviä nimiä tulee joskus mieleen ja sitten ne äkkiä unohtaa, jos ei saa jonnekin ylös.”

Naivisti Esa Leppänen miettii teosnimiä.

 

 

Kåira:  Minun mielestäni nimeämiseenkin pitää saada inspiraatiota ja flowta, että oikeat sanavalinnat löytyvät. Joku on luonnostaan enemmän runoilija ja riiminikkari, joillekin on turvallisempaa päätyä toteaviin nimiin. Taiteilija koettaa saada flowsta kiinni ja nysvää nimen keksimisen kanssa kuten itse teoksenkin. Jos on kyseessä teossarja, nimi voi tuottaa vielä enemmän päänvaivaa. Mutta kun idea ratkeaa, syntyy nimiperhe kädenkäänteessä.

 

"Nimeämisen tyylistä tulee tavaramerkki"

 

Teosten nimeämisessä on eri taiteilijoilla erilainen tyyli ja sekin on eräänlainen tavaramerkki kun tyyli vakiintuu. Teoksen nimi on sanallinen signeeraus! Teoksen nimi yksilöi teoksen, erottaa sen muista ja yhdistää teoksen tekijäänsä.

 

Nekka-Heluna: Pitäisikö teoksen yksilöimistä vielä lisätä ja miten sen voisi tehdä?

 

Kåira: Olen miettinyt samaa asiaa. Millä keinoilla taiteilija voi yksilöidä teoksensa ja luoda sille identiteetin?

 

Teoksen etupuolella, varsinkin naivistien teoksissa, näkyy tekijän signeeraus, nimi tai tägi, joskus myös tekovuosi. Toisinaan taiteilijat signeeraavat teoksen taakse, tämä on yleistä nykytaiteen teoksissa. Oma käytäntöni on, että liimaan teoksen taakse lapun, jossa on kaikki teostiedot.

 

"Lisään muita teosta yksilöiviä merkitsemistapoja teoksen taakse"

 

Olen miettinyt myös, että voisin lisätä muita teosta yksilöiviä merkitsemistapoja teoksen taakse, josta olisi se hyöty, että teoksen väärentäminen vaikeutuu, koska vain taiteilija ja näyttelyn pitäjä ja viimekädessä teoksen ostaja tietää mikä juttu teoksen takapuolella on.

Ja olenkin jonkin verran käyttänyt teoksen kääntöpuolella muitakin teosta yksilöiviä juttuja mutta en nyt paljasta niitä. Teoksen omistaja sitten tietää mitä taustapuolella on. Siellä voi olla esim. leima, liimattu lappu, lisätty jokin maskotti tai muu litteä esine, maalattu kiilakehyksiin kuvioita, tehty kuvansiirtona taustapuolellekin pieni maalaus…

 

Nekka-Heluna: Ahaa, mun on kohta pakko päästä katsomaan teoksen taakse… Millaisia nimiä olet muuten antanut lehmäaiheisille teoksille?

 

Kåira: Lehmä on hauska maalattava ja palaan tähän aiheeseen taas uudelleen ja niitä teoksia on yleensä ollut helppo nimetä. Niihin laitan vitsikkyyttä mukaan.

 

 Aikaisempia nimiä on olleet esimerkiksi Nimipäivät, Kanala päivä, Amerikan nauta, Liisalla on menoa, Vekkulivasikat, Odottamaton vieras, Rivitanssia navetalle päin...

 

Nekka-Heluna: Noista nimistä ei kyllä kaikista arvaa, että kyseessä on lehmämaalaus.

 

Kåira: Näin on, olen laajentanut lehmän elinpiiriä ja tuonut sitä lähemmäksi ihmisten elämää. Lehmän voi kuljettaa taloon sisälle, kaupunkiin, rannalle, mihin vain.

 

Nekka-Heluna: Sehän luontuu, koska me lehmät ollaan luonnostaan hiukan uteliaita.

 

Kåira: Teosnimiäni pääsee lukemaan tämän kesän näyttelyissä, tästä pääset Näyttelykiertuesivulle katsomaan missä on mitäkin. Teosten varaukset voi tehdä suoraan näyttelypaikoista, sivuilta löytyy puhelinnumerot joihin voi soittaa ellei pääse käymään paikalla.

 

 

Vastaa